Taide

JUMALANPALVELUSELÄMÄ JA MESSUT

Seurakunta tarvitsee tavallisen messun tai sanajumalanpalveluksen rinnalle myös joitakin juhla- ja erityismessuja. Helsingin tuomiokirkossa olemme uuden turistityön projektin myötä kokeilleet kahtena kesänä myös erityisiä monikielisiä Turistimessuja.

Yhdessä laulaminen on alusta saakka ollut osa luterilaisen kirkon identiteettiä. Ensimmäiset virret 1500-luvulla syntyivät juuri ilmentämään tätä. Olen itsekin halunnut aktiivisesti osallistua messujen suunnitteluun – myös säveltämällä ja osittain sanoittamalla messut Kynttilämessu ja Suvimessu. Molemmissa on uuden musiikin rinnalla tuttuja virsiä. Näin olen halunnut kantaa korteni kekoon seurakunnan parhaaksi.

Kynttilämessun toteutuksen 2008 Maunulan verkkokirkosta löydät tästä linkistä.

Voidaksesi katsoa videon tarvitset Flash -pluginin. Mikäli et vielä ole asentanut Flash -pluginia, voit hakea sen Adoben sivuilta.

LAULA MUKANA! Nuotit saat tästä:

valo
Kynttilämessun alku- ja päätöslaulu (klikkaa nuottia nähdäksesi suurempana)
© Suvi-Päivi Koski 1995

Kynttilämessu syntyi nimellä Tammisaarimessu vähitellen 1990-luvun alussa Tammisaaressa työskennellessäni. Siitä tuli vuotuinen traditio paikkakunnalle. Viimeksi kävin laulattamassa messun lauluja Tammisaaressa syyskuussa 2009.

Kynttilämessu alkaa lasten opettamalla alkulaululla Jeesus sanoo: Minä olen valo. Lopussa he kertaavat laulun vetäen myös seurakunnan siihen mukaan.

Tammisaaresta Lauttasaareen

Omistin ja kirjoitin tämän pikkulaulun alunperin Tammisaaren suomenkielisen päiväkodin lapsille. Kynttilämessun loppupuolelle sijoittuu Herran siunaus (Herra siunatkoon sinua). Sen omistin Lauttasaaren seurakunnan kappalaiselle Helena Haatajalle hänen 50-vuotispäivänään.

Messulauluja laulettiin viimeksi Tammisaaren kirkossa syyskuussa 2009. Vietimme Kynttilämessua viimeksi Helsingin tuomiokirkon kryptassa La 21.11.2009 klo 18.

tammisaari
Neuvottelua kanttorin kanssa Tammisaaren kirkossa

Suvimessu on Kynttilämessun pikkusisar. Se syntyi alunperin tilaustyönä kahden espoolaiskoulun kevätkirkoksi. Sen olen kirjoittanut Suvivirren ympärille. Musiikin sovitukset molemmissa messuissa ovat Säde Bartlingin käsialaa. Messumusiikista vastaavat molemmissa eri-ikäisistä seurakuntalaisista koostuva esilauluryhmä, soitinryhmä (viulu, huilu, basso, piano ja urut), musiikinjohtaja, liturgi ja seurakunta yhdessä. Molempia messuja vietetään nykyään vuosittain Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Suvimessun paikaksi on viime vuosina vakiintunut Suomenlinnan kirkko ja messu on luonteeltaan kansainvälinen. Seurakuntaa on ollut paikalla hyvin runsaasti.

Kirkko ajan hermolla

Ajan tasalla olemisen merkitys kirkollemme on kasvanut. Se ei voi vain kääntyä sisäänpäin ja voida hyvin itsekseen. Sen on jatkuvasti motivoiduttava kristillisen sanoman välittämiseen uusissa olosuhteissa ja myös uusin tavoin. Sen on tehtävä se niin, että meidänkin aikamme ihmiset sen ymmärtävät ja pääsevät siitä osallisiksi. Ja että sanoma kulkee mukana arkeen – tavoittaen taas uusia ihmisiä. Asiaa on korostettu myös Lauttasaaren seurakunnan toiminta-ajatuksessa.

Yhdessä tekeminen luo ja vahvistaa identiteettiä

Jumalanpalveluksen (messun) kohdalla yhdessä tekemisellä on vanhat juuret: se oli käytäntö jo ensimmäisten kristittyjen kokoontumisissa ja se on ollut ominaista luterilaiselle kirkolle alusta asti. Seurakunnan aktiivinen osallistuminen jumalanpalvelukseen kuului uskonpuhdistuksen johtaviin periaatteisiin. Seurakunta on aktiivisesti mukana rukouksissa ja liturgiassa. Puhumme myös kristittyjen yleisestä pappeudesta.

Messu tai sanajumalanpalvelus on viikon kohokohta, keskeisin Jumalan kansan kokoontumispaikka. Jokainen seurakunta viettää sitä hiukan omalla tavallaan. Runko on tuttu ja turvallinen vakio. Luterilainen kirkko on perinteisesti Sanan kirkko. Siinä on yksi sen vahvuus. Tarvitsemme opetusta maailmassa, joka hajoaa yhä pienempiin pirstaleisiin ja jossa on tarvetta tasapäistää kaikki uskonnot ja uskomukset.

Jumalanpalvelusuudistuksen myötä sanan rinnalla on korostettu ehtoollisen ja liturgian merkitystä. Kristityn on tärkeä juurtua kristilliseen uskoon ja saada siitä voimansa. Emme tunne Herraamme vielä täydellisesti. Tarvitsemme rohkaisua, kasvuvoimaa ja lohdutusta. Yksinäinen puu ei kauan pala. Yhteinen usko vahvistaa. Saamme laulaa hänestä, johon uskomme.

MUU HENGELLINEN MUSIIKKITUOTANTONI

Olen säveltänyt ja pitkälti myös sanoittanutkin paljon yksittäisiä lauluja jo nuoresta saakka (Pax Tecum). Osa niistä on syntynyt nuoria ja varsinkin lapsia ajatellen. Kynttilämessun Jeesus sanoo: Minä olen valo elää myös messun ulkopuolella: Tammisaaren päiväkodin lapset alkoivat heti levittää laulua opettaen sen kotona ja kaveripiirissä. Sitä on käytetty vaikkapa mummin tai papan luona sairaalassa käytäessä.

Eräs isä kertoi käyttäneensä sitä, kun lapsi heräsi yöllä painajaiseen ja pelkäsi pimeässä. Laulu oli syyskuussa 2009 edelleen aktiivisessa käytössä Tammisaaressa. Sen osaavat kuulemma kaikki suomenkielisen ala-asteen nykyisetkin oppilaat. Sain hiljakkoin pyynnön sen käyttämisestä myös Kokemäen seurakunnassa. Lauluja on myös julkaistu tai tulossa julkaistaviksi (esim. Nuoren seurakunnan veisut 2005 sekä Otava: Olin laulukirja, Musiikin mestarit 3-4; 2009: WSOY: Soi 1-2, Oppilaan kirja ja Opettajan vinkkipankki).

Pääsiäisviikon laulu on ollut myös tutkimuksen kohteena (Päivi Lahtinen: Henkilönnimien ja nimitysten käytöstä suomalaisissa koululauluissa. Jyväskylän yliopisto. Suomen kieli. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylä 2008, 97-98).

piano

Katso tarkemmin: HENGELLISIÄ SÄVELLYKSIÄ JA SANOITUKSIA 1971-2009